Sotkan airot olivat huvenneet parin viime vuoden aikana ja jos mielimme elokuussa purjehtia Salmeen tarvittiin airoja lisää. Paras aika kaataa airopuut olisi talvella, mutta kuten menneinäkin aikoina, kun airon tarvii nyt, niin sen tarvii nyt.

Kokoonnuimme Rauhan tilalla Hollolassa heinäkuisena viikonloppuna puolen tusinan hengen reippaalla talkooporukalla. Tarkoituksena oli tehdä airoja, osa tiesi jo miten ne tehdään, osa oli oppimassa miten airo syntyy. Näin taito kulkee polvelta toiselle toiminnassa.

Airopuina meillä oli 12-15cm paksuja suoria kuusia. Airojen mitaksi tuli noin 470cm, joka on hieman olemassaolevia airoja lyhyempi. Josko aavistuksen lyhyempi airo olisi ketterämpi laivassa?

Puut katkottiin ja niihin tehtiin pari viiltoa moottorisahalla. Sen jälkeen työ tehtiin kirveellä, kuorimaraudalla eli vetopuukolla sekä veistotaltalla tai höylällä. Kirveellä airo sai karkean muotonsa, jonka jälkeen vartta ja lapaa muotoiltiin kuorimaraudalla. Myös puinen höylä osoittautui loistavaksi vaihtoehdoksi loppuvaiheessa kuorimaraudan lisäksi. Jyrkempiin pintoihin veistotaltta oli loistava ja pahimpiin oksiin puri käsisaha.

Talkooporukka oli reipas ja työ mukavaa, joten teimme pitkähköä päivää, välissä nopeasti syöden. Missään vaiheessa ei kuitenkaan tullut ahdistusta saadaanko airoja valmiiksi ja iltaisin odotti kaikkia puusaunan pehmeät löylyt.

Yhteensä teimme talkoissa viisi airoa ja ideoimme tulevia retkiä ja tapahtumia yhdessä. Viimeiset talkoolaiset lähtivät sunnuntaina iltapäivällä kohti kotia onnellisina hauskasta ja tuloksekkaasta viikonlopusta.

Kesäkuun lopussa Suomenlahdella oli riehunut itämyrsky. Viikonloppuna tuulen hieman laannuttua suuntasimme kohti Kaunissaarta. Miehistö saapui lauantaina yhdeksäksi rantaan, ja Sotka valmisteltiin ripeästi lähtökuntoon. Kipparina oli tuttuun tapaan Kartsa, joka oli jo ehtinyt tarkistaa ulompaa tuulen. Miehistöä oli yhdeksän henkeä.

Sää oli lauantaina pilvisi ja purjehdimme tiukkaa paarin halssia vaahtopäiden seassa Kaunissaareen. Saaren viimeisen kärjen jälkeen laskettiin purje ja puikkelehdittiin karien välistä suojaiseen satamaan airoilla.

Kaunissaaren satamassa oltiin kahdelta ja syötiin lounas. Mietimme jatkamista, mutta sopivien satamien määrä itätuulelta, joista pääsisi takaisin sunnuntaina itätuulella oli rajattu. Osa miehistöstä jäi kunnostamaan Sotkaa, ja osa kävi tiedusteluretkellä. Korjasimme purjeen alaliikkin pienen irtoaman ja laivateltan viimekesäisen repeämän.

Miehistöstä löytyi suhteita, joilla saimme Kaunissaaresta idyllisen mökin käyttöömme yöksi. Kannoimme tavarat mökille ja laitoimme siellä illallista. Luksusmajoituksen jälkeen olikin sunnuntaina helppo jatkaa matkaa kohti kotisatamaa.

Tuuli oli aamulla edelleen itäinen ja reipas, mutta aurinko paistoi toisin kuin lauantaina. Soudimme ulos satamasta ja autoimme pienen pyrähdyksen suoraan itään perämoottorilla. Sitten kävi matka reivatulla purjeella pohjoiseen kohti kotia.

Norrkullalandetin tasalla alettiin luovia koilliseen tuulta vastaan. Vendat luonnistuivat hyvin kun maltettiin odottaa pitkään ja purjeen pakittaa hieman ennen halssin vaihtoa. Aikataulun uhatessa otettiin toinen pyrähdys itään moottorilla, josta päästiinkin styyrin halssilla purjehtimaan sillan luo rivakasti. Sillalta soudettiin iloisin mielin Joensuun satamaan. Rannalla grillattiin vielä makkarat ja kerättiin puutelista.