Sotkan airot olivat huvenneet parin viime vuoden aikana ja jos mielimme elokuussa purjehtia Salmeen tarvittiin airoja lisää. Paras aika kaataa airopuut olisi talvella, mutta kuten menneinäkin aikoina, kun airon tarvii nyt, niin sen tarvii nyt.

Kokoonnuimme Rauhan tilalla Hollolassa heinäkuisena viikonloppuna puolen tusinan hengen reippaalla talkooporukalla. Tarkoituksena oli tehdä airoja, osa tiesi jo miten ne tehdään, osa oli oppimassa miten airo syntyy. Näin taito kulkee polvelta toiselle toiminnassa.

Airopuina meillä oli 12-15cm paksuja suoria kuusia. Airojen mitaksi tuli noin 470cm, joka on hieman olemassaolevia airoja lyhyempi. Josko aavistuksen lyhyempi airo olisi ketterämpi laivassa?

Puut katkottiin ja niihin tehtiin pari viiltoa moottorisahalla. Sen jälkeen työ tehtiin kirveellä, kuorimaraudalla eli vetopuukolla sekä veistotaltalla tai höylällä. Kirveellä airo sai karkean muotonsa, jonka jälkeen vartta ja lapaa muotoiltiin kuorimaraudalla. Myös puinen höylä osoittautui loistavaksi vaihtoehdoksi loppuvaiheessa kuorimaraudan lisäksi. Jyrkempiin pintoihin veistotaltta oli loistava ja pahimpiin oksiin puri käsisaha.

Talkooporukka oli reipas ja työ mukavaa, joten teimme pitkähköä päivää, välissä nopeasti syöden. Missään vaiheessa ei kuitenkaan tullut ahdistusta saadaanko airoja valmiiksi ja iltaisin odotti kaikkia puusaunan pehmeät löylyt.

Yhteensä teimme talkoissa viisi airoa ja ideoimme tulevia retkiä ja tapahtumia yhdessä. Viimeiset talkoolaiset lähtivät sunnuntaina iltapäivällä kohti kotia onnellisina hauskasta ja tuloksekkaasta viikonlopusta.

Kesäkuun lopussa Suomenlahdella oli riehunut itämyrsky. Viikonloppuna tuulen hieman laannuttua suuntasimme kohti Kaunissaarta. Miehistö saapui lauantaina yhdeksäksi rantaan, ja Sotka valmisteltiin ripeästi lähtökuntoon. Kipparina oli tuttuun tapaan Kartsa, joka oli jo ehtinyt tarkistaa ulompaa tuulen. Miehistöä oli yhdeksän henkeä.

Sää oli lauantaina pilvisi ja purjehdimme tiukkaa paarin halssia vaahtopäiden seassa Kaunissaareen. Saaren viimeisen kärjen jälkeen laskettiin purje ja puikkelehdittiin karien välistä suojaiseen satamaan airoilla.

Kaunissaaren satamassa oltiin kahdelta ja syötiin lounas. Mietimme jatkamista, mutta sopivien satamien määrä itätuulelta, joista pääsisi takaisin sunnuntaina itätuulella oli rajattu. Osa miehistöstä jäi kunnostamaan Sotkaa, ja osa kävi tiedusteluretkellä. Korjasimme purjeen alaliikkin pienen irtoaman ja laivateltan viimekesäisen repeämän.

Miehistöstä löytyi suhteita, joilla saimme Kaunissaaresta idyllisen mökin käyttöömme yöksi. Kannoimme tavarat mökille ja laitoimme siellä illallista. Luksusmajoituksen jälkeen olikin sunnuntaina helppo jatkaa matkaa kohti kotisatamaa.

Tuuli oli aamulla edelleen itäinen ja reipas, mutta aurinko paistoi toisin kuin lauantaina. Soudimme ulos satamasta ja autoimme pienen pyrähdyksen suoraan itään perämoottorilla. Sitten kävi matka reivatulla purjeella pohjoiseen kohti kotia.

Norrkullalandetin tasalla alettiin luovia koilliseen tuulta vastaan. Vendat luonnistuivat hyvin kun maltettiin odottaa pitkään ja purjeen pakittaa hieman ennen halssin vaihtoa. Aikataulun uhatessa otettiin toinen pyrähdys itään moottorilla, josta päästiinkin styyrin halssilla purjehtimaan sillan luo rivakasti. Sillalta soudettiin iloisin mielin Joensuun satamaan. Rannalla grillattiin vielä makkarat ja kerättiin puutelista.

Sotka oli tänä kesänä käynyt vain souturetkillä, joten oli korkea aika lähteä purjehtimaan. Kipparina toimi Suski ja osanottajia oli kahdeksan. Tapasimme lauantaiaamuna porottavassa helteessä Sipoossa Sotkan kotisatamassa. Koska kyse oli kevään ensimmäisestä purjehduksesta noudimme ensiksi purjeen ja kiinnitimme sen raakaan ja rikasimme Sotkan.

Vihdoin kun Sotka oli saatu rikattua meloimme Sotkan satamasta joelle, ja soudimme sen sillan alitse lahdelle ankkuriin, jossa nostimme maston. Harjoituksen ja jumittuneen raa’an fallin takia käytimme mastoa vielä kerran alhaalla. Kapealla lahdella tuuli sopivasti ja purjehdimme ulos suuntanamme Norkullalandet.

Kalkkirannan jälkeen tuuli kääntyi suoraan vastaiseksi ja harjoittelimme aikamme vendoja. Kun olimme saaneet tarpeeksi harjoitusta soudettiin Norkullalandetin laituriin poijuun huviveneiden viereen. Valtasimme syvempää saaresta poukaman, jossa valmistimme maittavat illalliset. Osa majoittui telttoihin poukamaan, osa nukkui laivateltassa.

Sunnuntaina ennusteen mukaisesti oli vaihtelevaa säätä ja noin 10m/s lounaistuulta. Sään vaihdellessa auringonpaisteen ja sadekuurojen välillä kasasimme leirin ja nostimme purjeen parin aironvedon jälkeen.

Sotka viiletti reippaassa tuulessa ja nautimme vauhdista hyvillä mielin. Sisempänä tuuli oli hiljaisempaa ja autoimme parilla airolla tyvenissä kohdissa. Sotkan lipuessa purjein sillan edustalle laskimme vihdoin purjeen ja soudimme joen ylös kotisatamaan.

Vesillelaskuporukka saapui rantaan varustautuneenä keväiseen räntäsateeseen. Sen sijaan meitä oli vastassa kaunis ja aurinkoinen päivä. Valmistelimme Sotkan laskua varten: askartelimme tulpat kiinni, pumppasimme trailerin renkaisiin ilmaa ja siirsimme rojut pois.

Itse vesillelasku sujui nopeasti ja helposti. Sotka  liukui tyytyväisenä kevyesti trailerilta mereen.

Vesillelaskun jälkeen siirsimme Sotkaan pajumatot ja painolastikivet. Tuhdot ja penkit kasattiin laivaan.

Kevään kuivaamana puun saumat vuotavat ennen turpoamistaan, Sotkassa vettä tuli sisään maltillisesti ja pumppu pitää liian veden poissa laiturissa. Uusittu lauta vaikutti toimivan hienosti.

Pääsiäisen koittaessa ryhdyttiin Sotkan kylkilaudan korjaamiseen.
Talkoita oli suunniteltu 14.4. ja 15.4., jolloin talkoiltiin isolla
porukalla.

Ensin irrotettiin vanha lauta varovasti ja mittailtiin uusi lauta.
Uuteen lautaan ja kumpaankin liitoskohtaan Sotkassa tehtiin viisteet.
Lauantaina viritettiin tulet improvisoituun höyrytyskotaan. Nuotio,
vanha saunan pata, ja raskas pressu tarjosivat lämpimän sylin
uudelle laudalle.

Samaan aikaan raaputettiin Sotkasta vanhoja tervoja pois ja tervattiin
se uudella lämpimällä tervalla. Lisäksi valmisteltiin pajumattoja kesäksi,
tehtiin puutappeja ja katsottiin uudelle keksille varsi.

Uusi lauta saatiin ujutettua paikoilleen taipuisaksi höyrytettynä ja
tuettiin puukiiloilla kummaltakin puolelta. Uudet niitit kuumennettiin
ja tiputettiin hehkuvina tervapataan.

Sää on vaivannut koko kevään ja töitä paiskottiin vuoroin räntäsateessa,
vuoroin raekuuroissa. Osa uusista niiteistä oli pari milliä liian lyhyitä,
joka lykkäsi niittausta.

Sunnuntaina 16.4. pieni lisäpartio tuli niittaamaan lautaa, mutta totesi
rälläkän puuttuvan. Sen sijaan iskettiin puutapit uuteen lautaan ja
tervattiin se.

29.4. pidettiin lisätalkoot, joissa sankarillisesti niitattiin loputkin
niitit uuteen lautaan. Samalla laitettiin takakaaren tukilevy paikoilleen.
Viimeinen tervasipaisu jäi odottamaan päivää ilman räntäsadetta.